.

TENZBA

2017/06/22

vuoden ensimmäinen mökkireissu

Lähes heti Silzun palattua Kanarianlomaltaan pakkasimme laukut ja lähdimme mökkeilemään. Saavuimme perille jo torstain puolella muun perheen tullessa vasta perjantaina. Ukki ja mummi olivat jo yöpyneet muutaman yön ennen tuloamme, joten he myös lähtivät aikaisemmin. Meidän autossa kulkivat lisäkseni Silzu ja Jedi, ja perjantaina äiti toi mukanaan kolme nuorta ja ei niin nuorta herraa, mukaan lukien Olli ja kaverinsa Jere.

Järven vesi havaittiin tuntumapohjalta kylmemmäksi kuin Espoon merenrannat, mutta se ei estänyt meistä ketään pulahtamasta virkistysuinnille. Sanoisin kuitenkin, etten mieluusti pidempään lilluisi siellä ilman märkäpukua. Äiti oli hommannut meille kaksi suppilautaa, joita kaikki isovanhempia lukuunottamatta halusivat kokeilla. Mulla oli jo homma hallussa, olinhan viime kesänä suppaillut Lahden Pikkuveskussa. Pojille homma oli uutta, mutta he saivat nopeasti jutusta kiinni. Mukanaan äiti toi Jedille pelastusliivit, ja thank god she did, sillä koiramme ei malttanut pysytellä rannalla Silzun kalastellessa ja mun suppaillessa. Jedihän osaa uida varsin hyvin, mutta matkat oli pitkiä, eikä jaksaminen välttämättä riittäisi loppuun asti. Siksi pidimme sillä liivejä päällä, kun kuitenkin hyppäsi aina omistajien perään veteen. Kuvaa mulla ei nyt tässä postauksessa ole, mutta koiramme kiipesi ns. paniikissa mun suppilaudalle, ja mun piti meloa takaisin laiturille viemään pentu lämmittelemään pyyhekääreisiin.

IMG_6270MökkeilyyMökkeilyyIMG_6272IMG_6271IMG_6273MÖKKILIFEIMG_6275
Pidimme Jedillä myös huomioliiviä öisin yllä, jotta löysimme sen helpommin pimeästä metsäympäristöstä.
IMG_6276

Haluaisin kehua Jediä parilla lausahduksella. Koiramme tajusi heti mökille päästyämme tontin rajat. Kiersimme yhdessä kaivon, autotien edustan ja muuta pusikkoa kertoen sille, minkä ohi/yli ei saisi mennä. En uskonut alkuunkaan Jedin ymmärtävän ohjeita, mutta reissun aikana saimme huomata (yllätykseksemme), ettei koira ylittänyt yhtäkään kuvitteelista rajaa, tai harhaillut syvemmälle metsään. Se pyöri yksikseen tutkimassa luontoa, teki tarpeensa syrjäisiin paikkoihin, kuten kotimmekin lähistöllä, söi, kun oli nälkä ja nukkuikin mieluusti ulkosalla. Siirsin toisen yön jälkeen sen alustankin katolliselle kuistille, kun se avasi itse ulko-oven päästäkseen viileämpään paikkaan. Paluumatkakin sujui hyvin ja nyt kotona on saatu huomata uusi yllätys. Jedi jaksaa pidätellä hätäänsä pidempään, odottaa usein ulospääsyä, eikä aina juokse vessaan sanomalehdille. Se menee nykyään oven eteen ja kun kysyn, haluaisiko se ulos, vastaus on tiukka tuijotus kohti hihnaa. Myöskään omaisuutemme ei ole enää tuhoutunut ollessamme Silzun kanssa muutaman tunnin poissa. Melkein itkin ilosta, kun huomasin yhden takkini (Jedin lempitakki) lattialla, eikä mikään muu tavara ollut liikahtanutkaan. Edistystä on huomattavissa! Nyt sanon teille hyviä öitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :3