.

TENZBA

2017/06/28

siniset hiukset

Otin ja repäisin pari päivää taaksepäin, kun hiukseni olivat vihdoin tavoiteblondissa, ja heitin sinisen värin päähän. Turkoosi, vaaleansininen ja muut sinnepäin viittaavat sävyt olivat pitkään haaveissa, kunnes sopiva hetki vihdoin koitti. Värinä käytin Lorealin Coloristaa, jonka pitäisi kulua kahdessa viikossa normaalisti pestessä pois. Niskahiukseni ovat kuitenkin vielä selkeästi tummemman keltaiset, joten nykyinen merilevän vihreä sävy tuskin ihan heti irtoaa sieltä. Saas nähdä joudunko turvautumaan uudestaan undercuttiin...
Väri levittyi aika epätasaisesti, sillä hiuksia mulla oli selkeästi enemmän, kuin ohjeiden mukaan tarvittaisiin, eikä ainetta riittänyt ihan kaikkialle. Niinpä tuunailin hoitoaineen kanssa saadakseni mahdollisimman tasaisen lopputuloksen. Voit katsoa tämän hetkisen hiusteni laidan tästä.

LifeLifeLifeLife

2017/06/22

vuoden ensimmäinen mökkireissu

Lähes heti Silzun palattua Kanarianlomaltaan pakkasimme laukut ja lähdimme mökkeilemään. Saavuimme perille jo torstain puolella muun perheen tullessa vasta perjantaina. Ukki ja mummi olivat jo yöpyneet muutaman yön ennen tuloamme, joten he myös lähtivät aikaisemmin. Meidän autossa kulkivat lisäkseni Silzu ja Jedi, ja perjantaina äiti toi mukanaan kolme nuorta ja ei niin nuorta herraa, mukaan lukien Olli ja kaverinsa Jere.

Järven vesi havaittiin tuntumapohjalta kylmemmäksi kuin Espoon merenrannat, mutta se ei estänyt meistä ketään pulahtamasta virkistysuinnille. Sanoisin kuitenkin, etten mieluusti pidempään lilluisi siellä ilman märkäpukua. Äiti oli hommannut meille kaksi suppilautaa, joita kaikki isovanhempia lukuunottamatta halusivat kokeilla. Mulla oli jo homma hallussa, olinhan viime kesänä suppaillut Lahden Pikkuveskussa. Pojille homma oli uutta, mutta he saivat nopeasti jutusta kiinni. Mukanaan äiti toi Jedille pelastusliivit, ja thank god she did, sillä koiramme ei malttanut pysytellä rannalla Silzun kalastellessa ja mun suppaillessa. Jedihän osaa uida varsin hyvin, mutta matkat oli pitkiä, eikä jaksaminen välttämättä riittäisi loppuun asti. Siksi pidimme sillä liivejä päällä, kun kuitenkin hyppäsi aina omistajien perään veteen. Kuvaa mulla ei nyt tässä postauksessa ole, mutta koiramme kiipesi ns. paniikissa mun suppilaudalle, ja mun piti meloa takaisin laiturille viemään pentu lämmittelemään pyyhekääreisiin.

IMG_6270MökkeilyyMökkeilyyIMG_6272IMG_6271IMG_6273MÖKKILIFEIMG_6275
Pidimme Jedillä myös huomioliiviä öisin yllä, jotta löysimme sen helpommin pimeästä metsäympäristöstä.
IMG_6276

Haluaisin kehua Jediä parilla lausahduksella. Koiramme tajusi heti mökille päästyämme tontin rajat. Kiersimme yhdessä kaivon, autotien edustan ja muuta pusikkoa kertoen sille, minkä ohi/yli ei saisi mennä. En uskonut alkuunkaan Jedin ymmärtävän ohjeita, mutta reissun aikana saimme huomata (yllätykseksemme), ettei koira ylittänyt yhtäkään kuvitteelista rajaa, tai harhaillut syvemmälle metsään. Se pyöri yksikseen tutkimassa luontoa, teki tarpeensa syrjäisiin paikkoihin, kuten kotimmekin lähistöllä, söi, kun oli nälkä ja nukkuikin mieluusti ulkosalla. Siirsin toisen yön jälkeen sen alustankin katolliselle kuistille, kun se avasi itse ulko-oven päästäkseen viileämpään paikkaan. Paluumatkakin sujui hyvin ja nyt kotona on saatu huomata uusi yllätys. Jedi jaksaa pidätellä hätäänsä pidempään, odottaa usein ulospääsyä, eikä aina juokse vessaan sanomalehdille. Se menee nykyään oven eteen ja kun kysyn, haluaisiko se ulos, vastaus on tiukka tuijotus kohti hihnaa. Myöskään omaisuutemme ei ole enää tuhoutunut ollessamme Silzun kanssa muutaman tunnin poissa. Melkein itkin ilosta, kun huomasin yhden takkini (Jedin lempitakki) lattialla, eikä mikään muu tavara ollut liikahtanutkaan. Edistystä on huomattavissa! Nyt sanon teille hyviä öitä.

2017/06/16

päiväretki

Keskiviikkona päätimme perheen kesken tehdä päiväretken Mian kanssa Suomenlinnaan. Minä olen meistä ahkerimmin siellä käynyt niin hyvin kuin Pokémon Go:n vuoksi. Jälleen tietenkin pidin pelin auki koko reissun ajan, mutta enimmäkseen jutskailin Mian kanssa ja tiirailin maisemia. Jedi kulki paikoin nätisti mukana, mutta tietenkin osa linnuista pisti sen vietit päälle ja sitten juostiin. Tällä kertaa saarilla oli paljon vähemmän porukkaa, joskin silti kiitettävä määrä. Helsingissä ja Espoossa oli todella tuulista ja viileää, mutta sisäpuolella Suomenlinnaa paahtoi oikein kunnolla, enkä katunut housuvalintaani kertaakaan. Muiden tuskaillessa farkuissa ja huppareissa, minä vetelin iloisesti t-paidalla ja shortseilla. Sain oikein polvisukatkin laskea nilkkoihin, kun hiki meinasi tulla.

MatkaMatkaMatka
Kuvassa Mia mun vanha paita päällä.
Matka

Söimme pääsaarikompleksin kaukaisimmassa päädyssä erittäin hyvää ruokaa. Mulla ja Mialla oli korissa ranskalaisia ja friteerattu kalapala, Ollilla suuri burgeri 200 gramman pihvillä ja äidillä pizza. Jedi söi vieressä maassa omia herkkujaan ja tutkaili innokkaasti lokkeja, ihmisiä ja muita eläinkunnan olentoja.

MatkaMatkaMatka
Olli halusi tutkia luolastot ja me muut seurasimme perässä.
MatkaMatkaMatkaSe "upea" yllämainittu housuvalintani.MatkaMatkaMatkaMatkaMatkaMatka

Jedi päätti suorittaa pari pulahdusta meressä ja lammessa, tuoda elävän linnunpoikasen suussaan ja riehua toisen koiran kanssa. Säikähdin ihan hirveästi, kun Jedi nousi kivikosta valkoposkihanhen untuvikko suussaan ja kiljuin Mian kanssa yhteen ääneen. Lopulta sain järkeni takaisin, avasin koiran leuat ja päästin tivun menemään. Olli joutui avittamaan sen vielä veteen asti, ja sitten se löysikin perheensä. Sen ja meidän onneksi Jedi piteli lintua hellästi, eikä todennäköisesti päässyt vahingoittamaan sitä. Huhhuh, mikä reissu.

2017/06/10

wilhelm å

FOODFOODFOODFOODFOOD

Päivän lounas nautittiin Porvoon jokirannasta löytyvässä Wilhelm Å -ravintolassa. Paikka oli aika täydenoloinen ja tilattuamme juomat (vettä), saimmekin tietää ruoissa menevän vähintään 45 minuuttia. Mulla ei ollut kiire minnekään, eikä isovanhemmillakaan. Päätimme odottaa nuo kolme varttia, nauttia ilmasta ja jutella niitä näitä. Viereisessä pöydässä hyöri ja pyöri joku naisten kokoonpano, josta yksi kerrallaan kävi kovaäänisesti keittiölle päivittelemässä, kuinka pöyristyttävää on odotuttaa asiakkaita näin. Ruoka ei kuulemma tule ja palvelu on todella hidasta. Luvattiinkin tuoda ateriat kuuden tilauksen jälkeen, mutta laskujen mukaan tilauksia oli tullut enemmän. Mielestäni tuollainen on todella ärsyttävää ja meinasinkin komentaa heitä olemaan hiljaa. Jos todella on noin kiire saada ruokaa, mikset mene vaikka mäkkäriin? Hyvässä ravintolassa etenkin tapahtumapäivänä todella VOI KESTÄÄ, joten varaudu siihen. Kolme varttia, tai oikeastaan tunti, hujahti meidän kohdalla nopeasti ja saimme hyvää ja lämmintä ruokaa. Tarjoilijat hoitivat hommansa asiallisesti, vaikkakin osa asiakkaista tuntui syyllistävän heitä viipyvistä tilauksista. Jälleen kerran yksi syy, miksi lähdin Hesburgerilta. Kaikki viive ja asiakkaan mielestä huono toiminta ei ole minun vikani, vaan reseptit tehdään ylemmällä taholla ja niin eespäin.

Anyway, päivä oli hieno, näin Kamillaa ja kahta muuta kaveria, ajelimme, Jedi pääsi uimaan mereen, join terassilla yhden oluen ja nautin cokis zerosta venelaiturilla. Nyt on hyvä levähtää tietokone sylissä sohvalle ja syödä iltapalaleivät. Hyviä öitä kaikille!

borgå dagarna

Haluan aloittaa tämän postauksen puhumalla täysin aiheen sivusta omituisesta finnistä, jonka puristin aamulla. Oikeassa korvassa mulla on peruslävistyksiä neljä, joiden lisäksi rustossa on industrial-lävistys. Vasemmassa korvassa on rustossa helix ja alhaalla kolme reikää. Kolmas ja ylin näistä lävistyksistä on tuorein ja menee aina silloin tällöin umpeen. Niinpä minun pitää puhkaista reikä auki säännöllisesti, mikäli olen ilman korvakoruja (esim. työpaikkani Hesburgerilla vähän aikaa sitten). Unenpöpperössä usein vahingossa painelen nappikorvakorujani tiukemmalle ja tiukemmalle, kunnes korvalehti puristuu. Tämä tapani aiheutti minulle omistuisen ja harvinaisen finnin korvaan. Tuoreimman lävistyksen koru oli painunut aavistuksen ihon alle yhdestä kohdasta ja löysättyäni korua sain sen asettumaan korvalehdelle normaalisti. Samalla korun alta paljastui kummallinen ja arka patti. Hetken rapsuteltuani sitä, puhkesi siihen reikä ja sain puserrettua kaikki finninesteet ulos. Oh that satisfaction though. Niille, ketkä eivät vielä tienneet, olen hulluna finnien ja näppyjen puristelemiseen. :D Siinä pieni tarina korvafinnistäni. Kuvien alla on kertomusta otsikonkin aiheesta, eli Porvoon Päivistä.

HappeningHappeningHappeningHappeningHappening

Mummi, ukki, minä ja Jedi kävimme tänään katsastamassa Porvoon Päivien tarjonnan. Ihailimme puistossa valokuvia, joista puolet oli kaukana menneisyydessä otettuja ja puolet niiden vierellä nykyhetkestä. Söin kaksi kevätkäärylettä Lundin edessä aasialaiskojusta, hain vettä Jedille ja mulle peräkärrystä, yritin kakattaa koiraa samaa puistoa kiertämällä noin 20 minuutin ajan, söin mutakakkujäätelön ja revin Jediä perässäni, kun jokaista ihmistä ja eläintä olisi pitänyt päästä haistelemaan. Lisäksi ihana pentuni hyppäsi suihkulähteeseen oltuaan kauan auringon paisteessa, kantoi roskia pitkin katuja ja haukkui palloa potkiville naperoille. Nyt se nukkuu ylösalaisin vinkkelissä suihkukopissa ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Kohta lähdetään jälleen koko poppoon voimin ulos syömään ja sitten saakin levätä vaikka loppuillan. Ellei Kamilla halua nähdä minua.

2017/06/09

kehä seisoo, seiso sinäkin

Meikäläinen kirjoittaa teille Porvoosta! Tulin tänne pariksi yöksi yksinoloa pakoon. Isovanhemmat sallivat myös Jedin mukaan ottamisen, joten tyttö tuli seuralaisenani tutkimaan maisemia ja fiilistelemään kaupungin kesää. Suunnitelmana oli saapua iltapäiväksi perille, mutta aamupäivän siivoukset veivät niin aikaa kuin voimiakin. Tiskasin astiat, heitin kasan roskaa jätesäkkiin, kakku putosi vahingossa parvekkeelle (siivoamaan siis sekin...), vessan lattiat piti pestä Jedin pissapaperien alta, huoneisto imurin alle ja voilá, valmis lähtemään. Kaiken kukkuraksi Kehä 1 meni tukkoon jo ennen Selloa, eli ajo Porvooseen Espoosta kesti yli kaksi tuntia - hienoa. Vasta Lahdentiellä Porvoon liittymästä pääsi ajamaan pysähtymättä ja korkeimmalla vaihteella, mutta sitä ennen stoppeja tuli vähän väliä, ykkösvaihteella liikuttiin ja ei liikuttu. Hyödynsin hiljaisen vauhdin pelaamalla toisella kädellä ja sivusilmällä pokemonia keskittyen samalla ruuhkan mahdolliseen etenemiseen. Lopulta parkkeerasin mummin ja ukin pihatielle ja retkahdin sohvalle uupuneena. Mainittakoon vielä, että inhoan manuaalivaihteita ja ruuhkassa luisuttelu ei todellakaan kuulu suosikkipuuhiini.

MummiJediskuukkiJediskuukki
Mummin ja ukin parveke oli jälleen kerran todella kauniina ja kesäkunnossa.
JediskuukkiJediskuukkiJediskuukkiJediskuukkiJediskuukkiJediskuukkiJediskuukki

Lähden vielä illemmalla pitkälle metsälenkille koiran kanssa väsyttämään sen ja itseni. Oikeastaan odotan jo, että voin laittaa elokuvan pyörimään ja nojautua syvälle tyynyyn. Kuinka sinä vietät kesän alkua? Missä olet?

2017/06/08

mun blogi ja mun säännöt

Oon tuijottanut tätä tyhjää postausta ja kuvaa jo parin päivän ajan. Oikeastaan voidaan ehkä puhua viikosta. Haluaisin kovasti kirjoittaa blogiini jotain, mutten vain tiedä mitä. Mitä sanottavaa mulla muka on? Voisinko valittaa jostain, kehua jotain kenties?

*syö sienikeittoa*
*saa idean*

Puhun nyt teille bloggaajista, enkä millaisista tahansa, vaan ammattibloggaajista! Heillä on todella kauniit ulkoasut blogeissaan, vähintään yhtä kauniit kuin he itse. Monella on myös oma vaate- tai kosmetiikkamallisto, laaja ystäväpiiri ja muutoinkin todella hyvät verkostot ympäri maailman. Heidän tyylinsä hipoo täydellisyyttä, kuten jokainen valokuva laadukkaasti todistaa. Hiukset ja meikki on tuntien työn takana, ehkä jopa ammattilaisten kädenjälkeä ja lyhyehköt kirjoitukset vangitsevat mielenkiinnollaan. Haluaisin olla kuten he.

Vai haluaisinko?

Haluaisinko todella käyttää tuntikausia päivästäni ulkonäön ehostamiseen, kun en muutenkaan pidä edes meikistä? Jaksaisinko valita kauniita mutta epämukavia asukokonaisuuksia ja päivittäin mennä vieraaseen lokaatioon kuvauttamaan itseni? Uskaltaisinko vastata puhelimeen? Jaksaisinko kaluta tuntitolkulla sähköposteja ja soitella puheluita bisnestapaamisista, yhteistöistä ja uusista ideoista? Ehtisinkö tehdä yllämainituista mitään, kun mulla on tämä koirakin, joka varmasti häiritsisi kaikenlaisia kuvaussessioita? Olisinko sovelias tekemään ja markkinoimaan omaa korumallistoani, kun vaihdan korvakoruni maksimissaan kerran kuukaudessa? Entä kaikki juhlat? Inhoan juhlia.

Toisinaan tunnen olevani täysin tyytymätön elämääni ja blogiini, jaksamiseeni ja tekemisiini, mutta on mulla näitäkin päiviä, kun tiedän panostavani juuri kiinnostukseni ja energiani ehdoilla. Ehkei mun lifestyle ja satunnaisesti epäaktiivinenkin blogini ole niin perseestä, kuin musta tuntuu. Ainakin teen just sitä, mitä haluan. Eikö se ole tärkeintä?

kukkia