.

banners

2016/07/31

if you were a pokemon, i choose you

sponsoroitu


Jos musavidi yltä ei aukea, klikkaa tästä.

Tänään klo 14:00 suomalainen bändi Origami Boys julkaisi biisinsä Butterfree my life. Kyseessä on hauska ja mukaansatempaava kesäinen kipale, joka musavideoineen piristää taatusti jokaisen päivää. Jos et ole vielä Pokemoneihinkaan tänä kesänä törmännyt, koittaa nyt senkin aika. "If you were a pokemon, I choose you", lauletaan kappaleessa.
Tapasinkin bändistä Johnin ja voin vakuuttaa porukan olevan juuri sitä, mitä heidän musiikistaan välittyy. Bändin tavoitteena on päästä Japanin markkinoille (kunnianhimoa täytyy aina olla!) ja heille erityisen tärkeitä ovat Japani-diggarit, Pokémon ja anime. Alla on muutama kuva Johnista, Andista ja musavideolla mukana olleesta porukasta.

OrigamiboysOrigamiboysOrigamiboysOrigamiboys

Origami Boys löytyy somesta, klikkaat vain haluamaasi kanavaa seuraavista: youtube, instagram, facebook, twitter, nettisivut. Biisi löytyy myös Spotifysta! ;)

2016/07/28

sadetakki

Juuri aamulla pääsin kehuskelemaan ajo-opettajalleni, kuinka inhoan kesän kuumuutta ja odotan tosi innolla syyssateita. Mitä tapahtuikaan seuraavaksi? Päivällä lähtiessäni kauppaan taivas päätti puhjeta. Tihkusade muuttui iltaa kohden vähän rankemmaksi, mikä ei haittaa mua yhtään. Päinvastoin, nautin niin suuresti sateen tuoksusta ja kuinka se luo luonnon raikkaaksi. Pääsin jopa käyttämään ensimmäistä päivää kunnolla kauan sitten kirppikseltä ostamaani sadetakkia. Se toimi täydellisesti tyylini kuvastajana, eli periaatteessa yhdistelmä, jossa ei ole mitään järkeä (toppi, sadetakki, juoksutrikoot ja löysäksi sidotut converset) ylläni saa oloni kaikista kotoisimmaksi. Myöhemmin kauppaan oikeasti lähtiessäni, eli sen jälkeen kun olin vienyt tripodin takaisin sisälle, heitin päähän vielä yhden lempilippiksistäni ja look oli valmis. Voin olla väärässäkin, mutta kaupassa tunsin muutaman tuijotuksen selässäni.

OutsideOutsideOutsideOutsideOutsideOutside

Näitä kuvia katsellessa tuntuu taas, kuin päässäni ei olisi yhtään tukkaa. Leikkasin vahingossa ihan liikaa ja se ahdistaa näin jälkeenpäin ajateltuna. Damn, onneksi se kyllä kasvaa siitä.

2016/07/27

vaellus, osa 2

Oh my god näiden vaelluskuvien kanssa. Aikaa on mennyt ihan sikana siitä, kun lupailin alunperin julkaista nämä tämän postauksen, mutta täältä sitä tullaan! Elämä otti taas pienen kriisipisteen, joten postailun täytyi siirtyä hetkeksi.

ReissussaReissussa

Yllä näkyvä maisema oli meidän lounaspaikka paluuta edeltävänä päivänä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt niin sinistä vettä, tai vihreää luontoa. Kuvia on värikorostettu ihan vähän, mutta muutoin näkymä todella oli kirkas ja räikeä, kuin leffoista.

ReissussaReissussa
Avasin loppumatkasta mun kolme lettiä näyttääkseni vuoristotytöltä, haha.
Reissussa

Puolessa välissä matkaa meidän oli määrä pitää rennompi päivä, ei niin paljoa fyysistä hommaa kuin aiempina päivinä. Miesten käsitys tästä oli kiivetä ilman rinkkoja vuorta ylös. Suostuin, koska luulin sen olevan helppo homma. Lyhyesti sanottuna kiipesimme virvelit kourassa kivilouhikkoa, tiheää ja kuoppaista kasvustoa, jyrkännettä ja puutonta aluetta ylöspäin. Meillä kesti aika kauan päästä lähes kilometrin korkeuteen, mutta lopulta vuorten huippujen uumenista löytyi kilometrin kokoinen järvi. Josta emme saaneet kalaa. Löysin myös lunta ja otin pienen lumisodan toisen matkailijan kanssa. Hetkeä ennen huipulle pääsyä kroppani päätti oksentaa rasituksesta, jee.

ReissussaReissussa
Reissun ekat kalat! Minä en saanut yhtään.
ReissussaReissussaReissussaReissussa
Voisin muuttaa näihin maisemiin koska vain, kunhan posti kulkisi ja netti toimisi. Tosin oli ihanaa, kun meillä ei matkan aikana ollut nettiä.
Reissussa

Lisäinfoa tulee vielä joko videon tai puhelimen kuvien muodossa, koska viimeisen päivän rääkki on teiltä vielä ihan piilossa. Mikä tän postauksen kuvista on sun lemppari?

2016/07/20

vaellus, osa 1

Pitkään lupailtua vaelluspostausta tiedossa. Minä ja Silzu lähdettiin isommalla poppoolla vaeltamaan pohjois-Ruotsiin. Loppupeleissä oltiinkin jo noin 30 kilometrin päässä Norjan rajasta, mutta siellä Kebnekaisen maisemissa liikuttiin. Matkustus taittui autolla yrittäessäni nukkua, ihailla maisemia ja mussuttaa karkkia. Tornion kohdalla tunnistin maisemat samoiksi, missä isän ja Ollin kanssa pyörittiin Ylläkseltä palatessa. Kävimme ruokaostoksilla ja jatkoimme matkaa rajan yli. Liikennemerkit Ruotsissa taas yllättivät hassuilla 90 km/h:n nopeusrajoituksilla ja kylttien fonteilla. Lähempänä vuoriston alkua (Nikkaluoktaa) näimme tien varressa pari poroa käppäilemässä.

Kun tavarat oli saatu pakattua rinkkoihin ja vaelluskamat vaihdettua päälle, lähdimme patikoimaan pariksi tunniksi, jotta pääsisimme edes jonkin matkan päähän tieltä. Muutama kilsa siinä taittui ennen kuin pystytimme teltat ja valmistimme iltapalaksi ruisleipää tahnalla ja lämpimät Blåbandin kupit. Kaikilla muilla oli mukanaan kuksat, paitsi mulla, koska en ollut aiemmin vaeltanut enkä siis ansainnut vielä omaani. Nyt sekin on saavutettu (tosin ei löydy multa vielä konkreettisesti).

Reissussa
Mun ja Silzun teltta ostettiin matkaa edeltävänä päivänä, kun totesimme neljän hengen teltan liian raskaaksi vuoristossa kannettavaksi. Tämä teltta painoi lähes 2 kiloa vähemmän.
ReissussaReissussaReissussaReissussa

Makea auringonlasku, eikö? Ei niin, koska noin pohjoisessa aurinko ei laske lainkaan ennen kesän loppua. Maisemat häikäisivät mut täysin, hyttyset ja muut lentävät härpäkkeet yllättivät ja rinkan 16 kilon paino uuvutti nopeasti. Matkan edetessä kaikki uudet hämmästykset kuitenkin tasoittuivat, rinkka ei enää painanut yhtä pahasti, eivätkä pistokset ja puremat naamassa kutittaneet.

Tiedossa on vielä paaaljon lisää kuvia, mutten koe järkeväksi pläräyttää kaikkia yhteen postaukseen, koska mulla on matkastakin niin paljon kerrottavaa.

2016/07/17

matkapäivät

Paluumatka. Istun autossa väsähtäneenä, joskin pirteämpänä kuin kukaan muu matkaseurueesta. Olemme jo ajaneet hetken Suomen puolta tuon vajaan 400 Ruotsin kilometrin lisäksi. Menomatka sujui hitaasti, koska ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin istumaan puoli päivää autossa. Pari välietappia pakollisine ruoka- ja vessataukoineen hidastivat lisäksi ajoa.

Matka
Matka
Matka
Matka
Matka

Nyt tätä lukiessasi olen jo pitkän matkan päässä Oulusta. En edes tarkalleen tiedä, minne mut dropataan tästä autosta. Tiedän vain kivun selässäni, jalkapohjissa ja kantapäissä sekä niskajäykkyyden. Takana on vajaat 100 kilometriä patikointia 16 kilon rinkka selässä osittain paahteessa, osittain rankkasateessa. Hyvän mielen alta löytyy myös itikoiden syömät kasvot, hyytävässä joessa kahlanneet jalat, viikon suihkussa käymätön iho ja huonosti nukkuneet aivot. Toisaalta matka oli myös todella antoisa. Kerron lisää, jahka saan kuvat kamerasta koneelle.

2016/07/10

8 päivää jossain

Iltaa ihanaiset. Nyt on viimeinen hetki kirjoitella tänne blogiin ennen pidempää taukoa. Tosissaan palailen ensi kerran vasta reilun viikon päästä, sillä lähden elämäni ekalle vaellusreissulle. Suuntana on Ruotsin luonto ja aikataulu on joustava. Ideana on kalastaa, patikoida ja ainakin mulle henkilökohtaisena tavoitteena eräjormailu ja selviytymistaitojen kehittäminen. Kuten videolla jo selitin, otan vaellusreissun vastaan avoimin mielin ja todennäköisesti imen siitä terapeuttisia vaikutuksia. Kokeilunhaluisena ja innokkaana nuorena mut saa vain pyytämällä mukaan moiseen tempaukseen.

GurkaGurkaGurka
Yritin säheltää risuaitaa sormilla videon thumbnailia varten.

Gurka

Tässä sitä ollaan. Makaan sängyllä hoitamassa viimehetken videomuokkauksia, tarkistamassa someja vielä pariin otteeseen ja rakentamassa mielikuvia tulevasta matkasta. Rinkka, teltta, makuupussi ja -alusta ovatkin jo poikaystävällä ja enää puuttuu minä ja kamera. Palailen kuvien kera jahka olen nauttinut kokemuksesta ja imenyt keuhkoni täyteen raitista ilmaa. Hyviä kesäpäiviä teille! <3

2016/07/09

jätskikauppaan

On ollut aivan ihana ilma! Aurinko paistoi, löysin äidin paahtamasta itseään takapihalta, avitin Silzua kitaransoitossa ja käppäilin kauppaan ostamaan kaikille jäätelöä. Oon tykästynyt ihan hullun lailla Oatlyn kaurajädeihin, etenkin suklaanmakuiseen. Tyyppasin samalla uudet nopeet-lasini, jotka pysyy ensimmäistä versioa paremmin silmillä.

PihaPihaPihaPihaPiha

2016/07/08

tenzba 2.0

Tunnustan sen. Olen yökukkuja. En osaa nukahtaa, enkä nykyään myöskään nousta aikaisin. Ihan sama liittyykö asiaan ruudun tuijottaminen vai myöhäiset fyysiset aktiviteetit, en vain nukahda ennen aamuyötä saatika herää lähimaillakaan työssäkäyvien rytmiä. Mua se ei kuitenkaan haittaa, ei nyt. Kello on jälleen yksi ja vasta nyt tuntuu, että kykenen jatkamaan vaatteitteni järjestelyä ja mökkimatkavaraoiden purkua. Puhun aina blogissani stressistä, ahdistuksesta, unettomuudesta ja henkisestä jaksamisesta, joten kuulostan varmaan joillekin jo pahasti mielenvikaiselta. Tosiasiassa olen vain ihminen, jolla on myös ongelmia.

Jotta minä saan hoidettua asioita tunnollisesti alusta loppuun, vaadin totaalista keskittymistä. Jälkikäteen on pakko aloittaa alusta, uudelta pohjalta, mikä tarkoittaa siis muutosta. Kun muutosta vaaditaan, on alettava idoida. Olin pienenä huomattavasti parempi siinä. Itseni löytäminen on varmasti elämäni suurin projekti, kuten muidenkin kohdalla sisimmän olemuksen hiffaaminen. Kutsun tätä mystistä matkaa projekti Tenzba 2.0:ksi. Projekti on ollut käynnissä kohta jo vuoden, mutta matka tuntuu olevan vasta aluillaan. Toistaiseksi te, lukijani voitte helpoiten seurata reissun vaiheita tarkkailemalla mun hiuksia. Tukka muuttuu aina, kun elämä vaihtaa suuntaa tai ojentaa eteen yllätyksiä. Se on mun tapa käsitellä asioita.

HiiohoiHiiohoiHiiohoiHiiohoi

Olen miettinyt myös huoneen järjestyksen muuttamista. Toistaiseksi äiti on ainoa, joka tietää huoneeni ja huonekalujeni tarkat mitat, joten en ilman hänen ohjeistustaan voi lähteä muuttamaan yhtään mitään. Haluaisin kuitenkin kovasti tehdä jotain saadakseni työ- ja opiskelumotivaationi kohoamaan. By the way, muutoksiin liittyen:

Minulla on nyt julkinen facebook-profiili. Kuka vain voi käydä painamassa seuraa-nappia. Pyrin pitämään meiningin aktiivisena ja päivittelemään sinne editoimattomia puhelin-kuvia, kuten myös mahdollisesti behind the scenes -juttuja blogipostauksista. Profiiliin pääset tästä.

2016/07/04

hermoloma on ohi

Heyoo Tea is back! Lähdin torstaina mökkeilemään ja jätin puhelimeni kotiin. Halusin katkaista hetkeksi kaikki internet-yhteydet, mikä osoittautui loistavaksi päätökseksi. Tällä kertaa en eksynyt ajomatkalla. Hain kaupasta iltapalatarvikkeet ekaksi illaksi ja seuraavaksi aamuksi. Perjantaina lähdin Silzun kanssa kaupoille hoitamaan loputkin ruokaostokset.

Mökki
Nätti auto ABC:n pihalla.

MökkiMökki

Mökillä ehti tapahtua paljon. Sen lisäksi, että pääsin nauttimaan luonnon rauhasta ja moderneista vekottimista riippumattomasta elämäntyylistä (kaivosta vesi, käsintiskaus, puulämmitys) onnistuin irrottamaan peukalonkynteni, syömään itsepyydystettyä haukea, lyömään pääni saunassa, putoamaan veneestä ja polttamalla käteni tulta tehdessä. Mulla oli silti hauskaa, minkä huomasi naurun määrästä. Silzullakin oli kivaa ja ilahduin suuresti huomatessani hänen nauttivan mökkielämästä.

MökkiMökkiMökkiMökkiMökki

Me kalastettiin paljon ja tutkittiin hyviä haukipaikkoja järvessä. Itse uin myös ahkerasti, Silzu hieman vähemmän. Yllätyin, kuinka hyvin viihdyin keittiön puolella. Liian usein kotona teen valmisruokia tai jopa tilaan esimerkiksi pizzaa. Luulin aina inhoavani kokkaamista, mutta nyt huomasin sen olevan ihan jees, etenkin kun saa itse päättää kaikki ainekset. Keitimme perunoita, joista tein muusia kauramaidolla ja lisäksi keitin parsakaalia. Silzu paistoi sieniä ja vihanneksia meille ja lehtipihvin itselleen. Mulle oli varattu kokonainen sipuli antamaan vielä lisämakua.

MökkiMökkiMökkiMökki

Palasimme eilen sunnuntaina myöhään kotiin. Alunperin tarkoituksena oli tulla takaisin joko sunnuntaina hyvissä ajoin tai maanantaina aamupäivällä, mutta päätettyämme jäädä, peukaloni alkoi oireilemaan sen verran pahasti, että halusin kotiin särkylääkkeiden luo. Kaikki paikat olivat kiinni, eikä lääkkeitä saanut hankittua mistään. Sormeen särki ja vihloi, enkä kyennyt tai kykene edelleenkään käyttämään sitä toimintoihin. Matkalla pysähdyimme Malmille ihastelemaan poikkeuksellisen näyttävää auringonlaskua ja sitten jatkoin ajamista meille. Toistaiseksi tuntuu siltä, että stressi on suurelta osin poissa. Suosittelen some-lomaa lämpimästi kaikille siitä edes ajoittain ahdistuville. :-)