.

banners

2015/04/29

deepshit day

Tapasin Vernerin keskipäivällä Helsingissä ja mentiin hänen suosittelemaan kahvilaan cappucinoille. Paikka oli Lasipalatsissa, Caffi, ja pakko sanoa, että cappucinon ei-makeus yllätti. Tykkäsin siis tosi paljon, kun muutenkin juon aina kahvini mustana tummapaahtona. Istahdettiin auringonpaisteeseen ikkunalaudalle tyynyjen keskelle ja juteltiin vähän kaikesta ystävyyteen liittyvästä. Päädyttiin tosi syviin ratkaisuihin ja aiheisiin. Ihmisiä on tosi erilaisia, ja osa ajattelee selkeästi ainoastaan omaa parastaan muiden kustannuksella. Liian moni. Onneksi on kuitenkin niitä monia päivänpaisteita, ketkä tahtovat piristää muiden elämää keinolla millä hyvänsä ja näitä ihmisiä mä eniten arvostan.

IMG_1762IMG_1763

Jännitti vähän lähteä liikkeelle näissä korkkareissa, koska pelkäsin ohittavani Verkun pituudessa. Mutta onneksi olin silti se lyhyempi osapuoli. :D

IMG_1764IMG_1765

Kahvihetken jälkeen haettiin Tennispalatsista varatut liput Outolinnun 3D-jatko-osaan: Insurgent. Kesken leffan Verkku sai tietää, että kyseinen filmi on juuri jatkoa Divergentistä, eikä hän ollut varma oliko nähnyt ensimmäistä osaa. Kuitenkin mukana pysyi hyvin, koska elokuvien juoni ei ole täysin sidottu yhteen.

Vielä nopeasti ennen saliin siirtymistä haettiin karkkipussit ja lounaat mäkkäristä. Voisin suositella Insurgentia kaikille teillekin, koska se sai mut ajattelemaan asioita ja noh, tykkäsin ihan vaan ideasta ja toteutuksesta. Havaittavissa oli pientä vivahdetta Inception-elokuvaan, mutta sehän on yksi suosikeistani, joten hyvä vain!

2015/04/28

lazy day

Tänään on ollut kunnon lazy day. Heräsin aikaisin ja marssin alakertaan keittämään vettä. Mittasin pari lusikallista tummapaahtokahvia mukiin ja kaadoin kiehuvan veden sekaan. Pyöräytin lusikkaa kupissa ja juoman jäähdyttyä nautin jokapäiväisen litkuni. Ai että rakastan kahvia!

Mitä sen jälkeen? Avasin vanhan läppärini ja aloin pelaamaan Simssiä. The Sims 2 itseasiassa, koska kolmonen on tälle nykyiselle koneelleni, ja mulle liian vaikea. Rakensin ja sisustin abouttiarallaa viisi taloa ja fucked up muutaman perheen. En voi olla ainoa, joka päätyy pelissä tilanteisiin: 3 odottavaa äitiä, 10 lasta, 7 kissaa, 4 hautakiveä ja ihmisiä popsiva lehmäkasvi takapihalla. Ainiin, ja kolmen eri talouden nimi on Gib. Haha, en jaksa pelata tavallisilla perheillä.

IMG_1660

Kun aivoni lähtivät ylikierroksille, syvennyin vanhaan Cosmoon ja varailin leffalippuja huomiselle. Jossain kohtaa iltapäivää inspiraatio täytti pääni. Kuuntelin Spotifysta jotakin pianolistaa, mistä nappasin kaksi suosikkiani, jotka halusin oppia soittamaan itsekin! Googlasin ahkerasti nuotteja, mutta mistään ei löytynyt niitä ilmaiseksi, ellei sitten ensimmäistä sivua (mikä ei riitä mihinkään). 4-5 tuntia pähkäilin, mitä koskettimia painaa, mitä sointuja soittaa ja lopulta erittäin sekaisista muistiinpanoista opin kappaleet ulkoa. Kumpikin kestää noin kaksi minuuttia, joten tehtävä ei ollut ylitsepääsemätön korvakuulolla suoritettavaksi. Noh, pakko myöntää, että korvakuulolta soittaminen on aina ollut se mun juttu ja olen kehittynyt siinä huimasti. Ehkäpä tekin joskus saatte videolla näytteen...

IMG_1659IMG_1661

Sitten palasinkin koneen ääreen ja siinä meni loppupäivä istuskellessa. Huomenna erikoisempaa arkea sitten.

2015/04/27

ready in five

Mulla, kuten varmaan useimmilla teistäkin, on niin kutsuttu pika-asu / hätäasu, jonka voi heittää nopeasti päälle mennessä esim. ruokakauppaan tai vaikkapa vain lataamaan bussikorttiin rahaa. Mun sweetpantsit, jotka ostin joku aika sitten, on mulle ne nopeimmat ja ehdottomasti mukavimmat housut  jalkaan heitettäväksi. Pidän niitä huoneessani naulakossa, jotta aamuisin vaihdan pyjaman nopeasti niihin. Chillailen muutenkin lökäpöksyissä aina kotona, kunnes lähden ulos. Pikaretkiä ei lasketa ulos menoksi!! Eteisessä mulla on aina tämä musta karvakasa, jolla tarkenee nyt 10 asteen säissä. Erittäin pehmoinen ja sopii useimpien vaatteiden kanssa.

IMG_1619

Mun kenkävarasto on karsiutunut sateenkaaresta 50 shades of greyhin ja valkoinen on tosi suosittu väri lokerikossa. Korkeapohjaiset kengät on nyt muutenkin mun mielestä aivan ihania!

IMG_1620IMG_1621

Näitä kuvia varten en jaksanut tehdä hiuksilleni mitään, koska lähdin vain heittämään Tonia kotiin, joten yön yli pysyneet nutturat saivat jäädä. Mutta kuten otsikossa jo mainittu, tässä siis mun pika-asuni, joka on miellyttävä päällä (teidän näkökulmaa muodikkuudesta en tosin tiedä...).

IMG_1622

2015/04/26

when life does not hand you lemons

Hyvää iltaa, tai yötä kaikille kukkujille. Kellohan on siis lähemmäs kolmea aamulla, mutta mä en vaan saa unta kaikkien huolieni keskellä. Eniten huolehdin ehkä mun kavereista, enkä niinkään itsestäni nyt. Toissailtana mut saavutti kamala olo. En pelkää jakaa tätä pintapuolisesti blogiini, sillä onhan tämä mun henkilökohtainen sivustoni. Joka tapauksessa, päiväni sujui ihan hyvin, kunnes illalla kaikki kaatui. Jäin yksin kotiin. Ei siinä mitään, mutta kun ajatusmaailma avartaa mustimpia kolkkiaan, mikä ei ole kovin ihanaa, tietänette tunteen. Niimpä otin mopon ja ajoin keskelle peltoa tupakalle pohtimaan kaikkea. -- Jos jollekin tuli uutena, poltan satunnaisesti. -- Ajoin kylmissäni takaisin kotiin ja jo puoli kahdeltatoista sain unen päästä kiinni. Harvinaista kyllä, jätin kännykkäni äänet päälle yöksi. Sainkin pian soiton, johon vasten tapojani vastasin, ja Toni kysyi voiko tulla yöksi. Suostuin ja en kyllä kadu yhtään suostumistani.

Herättiin aikaisin aamulla kahville ja aamu-lagitusten jälkeen kun pääkin jo toimi, otettiin mun mopo ja ajettiin rannalle. Käveltiin aallonmurtajaa pitkin nauttien säästä ja katsellen ympäröivää ihanaa luontoa. Juteltiin kaikesta sekalaisesta ja mun mieli ei enää muistanutkaan edellistä iltaa. Haettiin jäätelöt ja ruokaa meille, ja vietettiin loppupäivä leväten. Nukuttiin pienet päikkärit yöunien jäätyä vähälle (en tiedä mikä siinä on, mutta kun on kaveri yökylässä, en saa nukuttua ja kukuin vielä auringonnousun aikaan) ja olin tosi hyvällä päällä.

IMG_1538

Aallonmurtajalla oli muutama kalastaja ja pariskunta meidän lisäksi, mutta muuten saatiin olla ihan rauhassa merituulessa.

IMG_1534IMG_1539

Kuten huomaatte: aito hymy joka kuvassa. En muista päivää, jolloin oisin ollut aidosti näinkin iloinen. Tekee hyvää nauttia elämästä, tai osata nauttia siitä. Välillä jokaiselta meistä katoaa se taito. Nauran tuolle ylemmälle kuvalle, koska Tonihan painaa mua noin 15 kiloa enemmän ja jaksoin nostaa hänet hartioilleni ja kävellä ympäri taloa. Yllätin itseni ja hänet.

Postauksen otsikon pointti on: Kun olet luovuttamassa, älä odota mitään, ja saat parasta. Valittelin mielessäni, onkohan mulla tähän hätään ketään ystävää, joka saisi kohennettua mielialaani ja totesin, ettei varmaan ole. Sattumalta kännykkäni oli äänet päällä. Ja sattumalta Toni soitti ja tuli pitämään mulle seuraa. Joskus käy älyttömän hyvä mäihä, ja elämä pitää huolen siitä, ettei kukaan vaivu liian syvälle epätoivoon. Pitäkää katse avarana myös vaikeina hetkinä, koska kärsimys ei ole ikuista ja apu tulee jossain vaiheessa - ehkä odottamattomimmassa muodossa. Hyvää yötä, ihanat lukijat! ♥︎

2015/04/23

kohtaamassa pelkoja

En ole ihan varma, paljonko olen kertonut netissä mun peloista, mutta niitä on jonkun verran. Oon aina esittäytynyt ihmisenä, joka ei pelkää lähes mitään: pimeää, yksin olemista, ahtaita tai korkeita paikkoja... mutta mun täytyy kuitenkin tunnustaa, että on mullakin niitä ei-niin-miellyttäviä asioita elämässä. On totta, etten pelkää pimeää, tai yksin yöllä metsään menemistä. Olen se, joka yökylässä käy tarkistamassa ulko-oven, kun kuuluu epämääräistä koputusta. En halua jakaa nettiin kaikkia pelkojani, ettei kukaan käännä niitä yhtään enempää mua vastaan, mutta voin tästä yhdestä sanoa pari seikkaa.

IMG_1340

Niin kauan kuin muistan (tai olen elänyt) olen pelännyt tuulta - kovaa sellaista. Jo rattaissa koin kyseisen säätilan epämiellyttäväksi ja puristin hattua tiukemmin pään ympärillä. Hieman vanhempana huomasin, ettei tuulisella säällä kannata käyttää päähinettä, kantaa muovikassia, ja mikä pahinta: ainakaan sateenvarjoa. Myös ilmapallojen kuskaaminen ja löysät vaatteet päällä ulkoilu ovat poissuljettuja juttuja. Koin kauhun hetkiä lapsena Turku-asunnollamme, kun juoksin tuulen mukana ja roikuin ulko-oven kahvassa, etten lentänyt metrien päähän.

IMG_1341IMG_1342

^ Tuo kuva on otettu hetkellä, jolloin Tuuli pyyhkäisi vauhdilla vasten kasvoja ja säikähdin. Tällaista siis mun elämään. Koko aamun istuin sängyllä kone sylissä ja kuuntelin ikkunan läpi kuinka ulkona kohisi ja puissa humisi. Tuumasin, että pakkohan tästä on ulos päästä ottamaan kuvia ja nauttimaan viileästä vireestä auringonpaisteessa. Niimpä otin veljeni mukaan ja lähdettiin mopoilla nurmille take away -lounaille. Jo ensimmäisillä ajometreillä tajusin, mitä tein. Joutuisin ajamaan kilometrejä järkyttävässä sivutuulessa koko ajan peläten kaatuvani äkillisestä puuskasta. En edes tiedä, onko sellainen mahdollista, mutta kaikki joilla on vahvoja pelkoja, ymmärtänee mitä tarkoitan, kun sanon että pelkään "mahdotonta". Päästiin perille ja kauhuissani tungin salaattia kurkusta alas vahtien mun reppua ja muita tavaroita.

Lounaan jälkeen tuuli vain koveni ja päätin, että on aika lähteä kotiin sisälle turvaan. En uskaltanut enää ajaa 40-50 nopeuksia autotiellä, joten köröttelin koko matkan kävelyteitä (sallittu mopoille), jotta voin ajaa turvalliseksi kokemaani nopeutta. Onneksi pikkuveljeni ei pilkkaa mua tästä, vaan suostuu tulemaan samaa matkaa perässäni. Kotiin päästyä syöksyin vain nojatuoliin käppyrään. Huhhuh sanon minä. Pelkäättekö te jotain ihan sikana? Jotain, mikä kenties rajoittaa elämäänne?

IMG_1343

2015/04/19

adidas up adidas down

Hyvää sunnuntaita, lukijat! Miten oon viettänyt tämän päivän? Kavereiden kanssa, kenties juhlien? En. Oon ollut tiukasti aamusta iltaan sidottuna kotiin. No, en nyt ehkä ihan kirjaimellisesti sidottuna, mutta kotona kuitenkin. Aamulla aloitin katsomaan Gossip girliä ja nyt illalla katselen samaa sarjaa. Isovanhemmat ja eno ehtivät käydä välissä kyläilemässä täällä raparperipiirakan äärellä. Pakko myöntää, että itse asioin peräti kaksi kertaa päivän aikana ruokakaupassa, mutta muuten oon saanut katsottua seitsemän jaksoa jo. Heheh, sinne on mennyt sosiaalinen elämä... Huomenna onneksi kuitenkin kirin kaiken umpeen, kun treffaan hyvää ystävääni Oonaa.

FullSizeRender-6FullSizeRender-5FullSizeRender-4FullSizeRender-3

Mulla oli pienenä paljon Adidaksen vaatteita ja nyt kun merkki on trendikäs taas, ajattelin hieman shoppailla urheilukaupoissa. Tai sitten tilaan netistä. Pitää kuitenkin määrittää itselle joku hyvä budjetti, ettei mene ihan överiksi. Nyt kun urheilumerkit on nousseet pintaan, mun on pakko kysyä tämä ikuisuuskysymys; Kumpi: Nike vai Adidas?

jvg

Eilen aamupäivällä mentiin pienellä porukalla Barona Areenalle erääseen tilaisuuteen, jossa oli pääesiintyjänä JVG. Itsehän en ole heitä aiemmin tavannut, joten oli ihan kiva kuulla uutta musiikkia esitettynä ja saada kuva jälkeenpäin. Tiedän, että näytän ihan kamalalta tässä kuvassa, mutta halusin silti julkaista sen tarkoituspohjalta. Pojat veti keikan tosi hyvin. Tykkäsivät ilmeisesti myös mun ottamasta kuvasta, kun lisäsivät sen omaan instagramiinsa.

IMG_0794IMG_0797IMG_0796IMG_0795

Tapahtuman jälkeen menin Helsinkiin tapaamaan Veeraa ja Rasmusta, ja porukalla käytiin vilkaisemassa jonkun Rasmuksen kaverin korispeliä. Sieltä takaisin keskustaan, missä pyörittiin iltaan asti. Tulin kuitenkin kotiin ajoissa ja nappasin ärrältä mukaan Ben & Jerry'sin, jonka sitten söinkin heti!

2015/04/18

dr. denim

Let's talk denim! Voin tunnustaa, että vielä lukion ekalla luokalla inhosin dr. Denim-farkkuja. Musta tuntu, että kaikilla meidän koulusta ja muualta maailmasta tytöillä oli aina jalassa mustat kyseisen merkin housut. Osa myös valitteli saumojen ratkeamista ja värin kulumista. Farkuista puhuttiin paljon ja olin salaa liittynyt vihaajien puolelle - ilman syytä!

IMG_0653

Eräänä päivänä päätin kuitenkin käydä vaatekaupassa sovittamassa noita housuja, jotta tietäisin mitä vihata. Olin ensin yllättyny materiaalin ohuudesta (mun silloiset mustat farkut oli jo kolmatta vuotta käytössä ja tosi paksut) ja venyvyydestä. Katsoin kauhistellen S-koon paria ja kuinka pieni se oli. Mahtui kuitenkin hyvin päälle, mutten silti uskaltanut ostaa niitä enää kyykkäyksen jälkeen. Tuntui, että pöksyt valahti, kun koukisti polvet.

Seuraavana vuonna muistaakseni kuitenkin ostin Carlingsista mustat matalavyötäröiset farkut samassa koossa. Ehkä olin sitten lihonut tai jotain, kun ne pysyikin päällä. Tykkäsin yhtäkkiä venyvyydestä ja fiiliksestä, joka farkut päällä mulle tuli. Ostin sitten ne ja myöhemmin vielä valkoiset korkeavyötäröiset.

IMG_0654IMG_0652

Mun valkoiset denimit on aina olleet vähän löysät vyötäröltä ja vyö kuuluu niiden vakioasusteeksi. Oikeastaan en koskaan muista käyttäneeni niitä ilman vyötä. Toissapäivänä kävellessäni Kampin Carlingsiin kysymään mustia uusia farkkuja, myyjä suositteli mua sovittamaan XS-koon korkeavyötäröistä paria. Kauhistuin, koska vielä pienempi ja tiukempi, mutta mun hämmästykseksi tämä pari tuntui pysyvän ylhäällä ja tukevan koko alakroppaa kävellessä. Ihan uus juttu mulle farkkujen suhteen. Olin tosi tyytyväinen, ja itseasiassa niin tyytyväinen, että ostin sen parin. Näissä kuvissa väri vivahtaa vähän tummansiniseen, mutta se on pikimusta.

IMG_0651IMG_0650

Mitä tapahtui edellisille dr. Denimeilleni?
Mustat leikkelin polvista kunnolla auki, ja ne on venyneet pepusta tosi paljon ja on vain ajan kysymys, milloin ratkeavat. Ne on löysät lahkeistakin. Vyötärö on venynyt vyön käytöstä piloille lähes kokonaan ja kävellessä tuntuu, kuin jostain aukeaisi joku sauma. Oikeasta reidestä on jo vähän auennut.
Valkoiset on edelleen vyöllä käytössä, vähän vinoon venyneet, mutta saumat pelittää vielä. Seuraava hajoava asia on vyölenksu jossain päin housuja.

Mun mielestä kaikki, tai suurin osa merkin farkuista maksaa 50 euron pintaan ja on aina maksanutkin. Alun vihan jälkeen voin kuitenkin todeta pitäväni näistä housuista ja jos ei nyt ajattele neljää vuotta käyttää samaa paria, uskon, että saumatkin kestää. Paksuutta ja vyötärökorkeutta on tarjolla paria erilaista, ja kannattaa kokeilla kaikkea ennen kuin vie yhtäkään tuotetta kassalle. Kaiken kaikkiaan tykkään nyt näistä kauheesti! :)

2015/04/17

nykyään suosin kultaista

Eilen, torstaina oli mun määritelmien mukaan sekapäivä. Mitä sekapäivä tarkoittaa? Se tarkoittaa hyvää ja huonoa päivää mielentilojen vaihdellessa. Päiväni alkoi ihan hyvin, kunnes ärsyynnyin jostain pienestä asiasta, ja musta tuntui, että koko päivä oli pilalla. Kuitenkin sain raahattua itseni Helsinkiin tapaamaan Sallaa ja löydettiin mulle uudet farkut! Näissäkin kuvissa näkyvä ihana uusi kaulakoruni hajosi, kun sovitin housuja. Jotenkin mun polvi tarkertui siihen ja ketju katkesi. Mun täytyy koettaa korjata se, koska koru ei ollu ilmainen ja koska tykkään siitä niin paljon.

IMG_0013IMG_0011IMG_0009IMG_0014IMG_0012

Oon suosinut viimeaikoina kultaisia asusteita, jos joku on pistänyt merkille. Aiemmin olin vahvasti hopean puolella, mutta nyt kun oon jaksanut itseruskettavan laitot, kultainen soveltuu mulle paljon paremmin. Ehkä tää hiusvärikin tukee sitä.

2015/04/16

instagram stats

Aiemmin aina välillä tsekkailin instagram-tilini tilastoja Statigramista. Nykyään paikka kulkee nimellä Iconosquare ja löytyy ainakin nettiselaimella helposti myös puhelimessa. En tiedä, onko siitä erillistä sovellusta mutta mä kurkin aina Safarilla. Päivitin tiedot viimeksi tammikuussa, joten yli kolmen kuukauden jälkeen on hyvä tarkastella vähän muuttuneita numeroita.

Mulle on edelleen mysteeri, miksi mun ja Jonin vanhassa kuvassa on peräti 25 tuhatta tykkäystä. Sen ottamisesta on oikeasti aikaa, enkä tiedä mitä tuolloin tapahtui, että tykkäyksiä tuli noin paljon. Kakkosena tulee kuva musta, kun tummensin viimeisimmän kerran blondista hiukseni. Oikealla on jollain perusteella mun lempi-ig:t. Ei muuten pidä paikkansa. Nuo on tilejä, joiden kuvista oon tykännyt vasta viime aikoina, esim. käytyäni läpi koko profiilin kun törmäsin käyttäjään ekaa kertaa.

ig kollaasi

Yhteensä oon kaikkiin mun instakuviin saanut 4,51 miljoonaa tykkäystä ja seuraajiakin on jo 97 tuhatta! Ihan hullua. Sitten kaikista kiinnostavin näistä neljästä snapshotista on mun mielestä kansainvälisyyden näyttävät prosentit. Näköjään enää vaan 58% mun seuraajista on kotimaastani. Prosentti laskee koko ajan ja aiemmin melkeen kaikki oli suomalaisia. Jännä, että Thaimaa ja Mexico on kärjessä! Pitääpi kurkkailla nuo taas kesällä uusiksi sitten. En osaa selittää, miksi viimeisessä snapshotissa on mun ikivanha ig-profiilikuva, muttei anneta sen haitata.

hype in muffinspace

Iltaa, yötä, aamua, mitä vaan. Sain pitkästä aikaa viime yönä kunnolla unta, pitkään ja syvään. Heräsin tosin edelleen kipeenä mutta eiköhän se tästä ala helpottaa, kun koko tän päivän on tuntunut selkeesti pirteämmältä. Jouduin heräämään tosi aikaisin, koska mulla oli viimeinen fysioterapiakäynti Helsingissä ja ajelin autolla aamuruuhkassa sinne. Ehdin juuri ja juuri, joten jouduin jättämään aamukahvit vasta session jälkeiselle ajalle. Hain nopeasti Fazer Cafesta mochakahvin (bravuurini) kauramaidolla ja lähdin kotiin. Kotona kaikki aika menikin sähköposteja järjestellessä. Illalla suunnittelin vielä videoa huomista varten (näette instagramista sitten) ja päätin my day:n kuvauksen. Halusin kuitenkin laittaa tänne kuvia päivän asusta vielä ennen nukkumaanmenoa!

IMG_0553IMG_0554

Mun paita on saanut paljon kehuja muualla sosiaalisessa mediassa, ja voin kertoa tilanneeni sen netistä jostain kaupasta. En muista, oliko paikka Junkyard, vai joku muu skeittikamaa myyvä liike, mutta lähtisin ehkä itse tuolta kokeilemaan ekana.

IMG_0555IMG_0556IMG_0557

Huomenna ohjelmassa olis uusien vastaavien ^ farkkujen metsästys ja mahdollisesti muuta heräteosteltavaa. Pitänee kysyä saisinko jonkun kaverin mun mukaan kiertelemään kauppoja - taas.

2015/04/14

yllätys sairaspäivä

Eilisen pohjalta päättelin olevani jo terve ja sovin tärskyt Sallan kanssa päivälle. Herätessäni kymmenen aikaan kuitenkin huomasin olon olevan tukkoisampi kuin aikoihin, kurkku täynnä limaa, hullu yskä ja nenä vuoroin tukossa ja vuotaen. Perun sitten menot ja keitin kupillisen finrexiniä. Koko päivän oon katsellut Gossip girliä (tän päivän seitsemäs jakso nyt menossa), niistänyt ja ravannut vessassa räkimässä. Not so nice... Toivon, että huomenna oisin jo terve ja pääsisin normaalien aktiviteettien pariin. Mulla on ullakolla kasapäin vaatteita lajiteltavana mutten ole ihan varma riittääkö energia nyt niin isoon hommaan.

posom

Nyt tekee mieli vain syödä hirveesti jäätelöä ja juoda kupillinen daim-cappucinoa (jota meillä ei vieläkään ole lisää, nyyh). Kirjottelen teille taas huomenna fiiliksistäni!

2015/04/13

lounas ulkona

Onko joku muu huomannut kärsivänsä unettomuudesta nyt kun aurinko laskee myöhemmin ja nousee aikaisemmin? En tiedä onko se syy mun nukahtamisvaikeuksiin, mutta pakko sanoa, etten koe ihanteelliseksi päivärytmiksi nukahtamista aikaisintaan kuudelta aamulla ja heräämistä kahdeksalta - kuten tänään - tai puolelta päivin. Yritän kyllä kovasti yhden aikaan nukahtaa mutta tuntuu, ettei talven loputtua ole mitään mahdollisuuksia onnistua siinä.

Tänään huikealla kahden tunnin yöunista saadulla energialla kokosin ajatuksia sosiaaliseen mediaan, hyvinvointiin ja tapahtumiin liittyen "työkaverini" Antin kanssa lounaalla Factoryssa, Helsingin keskustassa. Se olikin oikein viihtyisä lounaspaikka, ja selkeästi liikemiesten suosiossa. Mulle jopa pidettiin ovea auki, vaikka olin kävellyt taaempana ja kesti päästä ovelle asti. Syötiin buffetit, mikä meinasi runsasta salaattitarjontaa, leipiä, lämpimiä lihoja (+ onneksi yksi kalavaihtoehto!) ja suolaisia perunoita.

150413 Gold_0112150413 Gold_0114

Kun eilen siivosin huoneen, löysin helmikuusta asti kadoksissa olleet flash-tatuoinnit. Ostin ne alunperin Winter Wonderland -festareita varten mulle ja Veeralle, mutta hukkasin ne heti jonnekin ja ehdin jo harmitella tapahtunutta, kunnes eilinen ilta tapahtui. Heitin kolme pientä palloa oikeaan silmäkulmaan (pilke silmäkulmassa, u know...), kiertävän "korun" vasempaan olkavarteen ja muutaman ruudun ja pallon saman puolen kämmenselkään.

150413 Gold_0122150413 Gold_0124

yllätysretki porvooseen

Hei! Nyt tulee taas muutamia kännykkäkuvia teille mun viikonlopusta - tai ainakin sen alusta. Yritin perjantai-illaksi saada mulle täysi-ikäistä seuraa Helsingin yöelämään, mutta kukaan ei päässyt omien kiireittensä takia. Äitilläkin oli muuta tehtävää, joten olisin joutunut viettämään koko illan yksin kotona. Onneksi muistin, että Kamilla ja Rebekka olivat pyörähtämässä keskustassa, joten treffasin heidät ja extempore yökamoineni lähdin Porvooseen.

IMG_0292

1. Coffee House Porvoo on meidän vakiokahvila, ainakin toistaiseksi. Rakastuin myös sen paikan mocha-kahviin, joka kaikkine kermavaahtoineen kuitenkin tuotti mulle suurta vatsakipua. Pitää varmaan oikeasti dropata normaalimaitoiset kahvit, koska en jaksaisi joka ilta vääntelehtiä ympäri sänkyä kouristuksissa. // 2. Tilasin netistä fisheye + laajakuvaobjektiivin puhelimeeni, ja löysin sieltä myös yllätysyllätys macron myöhemmin! // 3. Illalla lähdettiin kolmistaan road tripille Vantaalle katselemaan laskeutuvia lentokoneita lähietäisyydeltä. Tuuli kauheesti ja oli kylmä, mutta hyvä seura ja musiikki korvasi paljon. // 4. Ajelumaisemia

IMG_0293

1. Minä, Kampsu & Rebsu // 2. Mun päivän asu + takki ihan lämpötilan vuoksi. Taustalla siis Helsinki-Vantaan lentokenttä. // 3. Auringonlaskun alkua kallioilta katsottuna. // 4. Kamillan pupu, joka on niin söpö :3

IMG_0294

1. Öinen cappucinoni. Mulla ja Kampsulla on tapana valvoa myöhään ja ruveta siinä kahden - kolmen aikaan keittämään kahveja. Tiedä mistä tullut, mutta noin me aina tehdään jostain syystä. :D // 2. Aamuisia chillauksia. Istuskeltiin vaan sängyllä kuunnellen musiikkia ja snappailtiin ihmisten kanssa. Ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Odotin myös, että Kamilla saa valittua päivälle vaatteet (jotka piti vaihtaa ainakin neljästi tyytyväisyysongelmien vuoksi). // 3. Mut heitettiin keskustaan linja-autoasemalle, jotta pääsin kotiin. // 4. Ostin karkkia (I know sorruin, ääh) kotimatkalle ja sain jokseenkin omitusen suklaalakuyhdistelmän.

Lauantaiaamuna fiilikset oli tosi omituiset. Tuntu, että olis ollut darra, vaikken mitään juonutkaan! En meinannu päästä sängystä ylös, huimasi, särki päähän, tosi väsähtänyt olo ja vaikka mitä muuta. Vielä kotonakaan ei helpottanut, lämpö alkoi nousta ja tajusin, että olin vilustunut todennäköisesti lentsikoita bongatessani. Sunnuntai menikin kotona rauhallisesti sairastaessa ja äitin kanssa siivoillessa koko kämppää. Sain karsittua lähes 20 paria kenkiä, kymmenittäin paitoja ja housuja, laukkuja, ulkovaatteita ja muuta turhaa sälää. Nyt huoneeni on taas siisti ja vaatekaappiin mahtuu uusia kledjuja. Vaihdoin myös rekiltäni neuletakit hyllylle ja nostin farkkushortsit esiin. Liian aikaista? Ei mun mielestä.