.

Banner_Blog

2018/05/21

80 senttiä

Mikä on yksinasuvan nuoren naisen lempiruoka? No tietenkin Rainbow:n halvin esiapaistettu patonki voilla, juustolla, kurkkuviipaleilla ja jääsalaatilla. Koko lystille tulee hintaa huimat 80 senttiä. Tätä herkkua voisin vetää naamariin vaikka viitenä tai miksei seitsemänäkin päivänä viikosta. Niin oon tainnu tehdäkin viimeisen kuukauden, haha. Jussikin arvostaa herkkuani ja tulee rutiininomaisesti kerjäämään salaattia tai edes yhtä kurkkuviipaletta jääkaapin oven auetessa. Eilen katsoimme yhdessä kurkkua napostellen 13 Reasons Why:n kakkoskautta. Luulin Jussin jo innostuneen Netflixistä, kunnes tajusin hänen etsivän hyvää hyppypaikkaa alasmenoon. Maybe next episode then.

CookingCookingCookingCookingCooking

2018/05/17

eksyksissä kirkkonummella

Tavoitettamme jatkaen suuntasin Jennan kanssa Kirkkonummelle hyvän rannan toivossa. Löysimme Korsolammen jostain metsän keskeltä, eksyimme, kävelimme parisen kilometriä turhaan ja lopulta päädyimme veden äärelle kallioille. Kohtasimme heti ongelman: pelkään järkyttävästi syviä, tummia vesiä, etenkin jos pohjassa on vieras sinne kuulumaton esine. Tukit pelottavat mua, ankkurit, hylsyt jne. Tämän lammen vesi oli todella tummaa, eikä eteensä nähnyt edes metriä. Hain pitkän kepin, jolla etsin kallion viereistä pohjaa, ja kepin upotessa yllättäen reilun metrin, kiljaisin säikähdyksestä. Olin kokonaan unohtanut fobiani vaikeuden. Kastoin jalkani veteen, mutta säikähdin, enkä koskaan mennyt uimaan.

Suunnistimme takaisin autolle, koska Jennakaan ei uskaltautunut uimaan. Seuraavalla rannalla meidät kohtasi pilvitaivas ja tihkusade. Äh, yritetään seuraavana päivänä uusiksi. Tänään oli puolipilvistä. Aurinko leikitteli Oittaalla kanssamme pitkään, ja tunnin jaksettuamme, luovutimme ja lähdimme Selloon syömään. Ruoan jälkeinen pysäkki oli koti, koiralenkki ja nyt mulla television katsominen sohvalta. Katsotaan päästäänkö huomenna sitten ruskettumaan.

BeaziBeaziBeaziBeaziBeaziBeazi

2018/05/16

backflip captured

Vietin tiistaini pääosin vedessä. Aamulla käväisin Vamoksessa, jonka jälkeen jäin yksilötapaamiseen ohjaajani kanssa. Seuraavaksi ajoinkin uimahallille, Leppävaaran maauimalalle odottamaan äitiäni, joka saapui pian jälkeeni. Otimme aurinkoa ja vesijuoksimme hyvän tovin, kunnes lähdin kotiin hakemaan Jennaa. Ajoimme skootterillani Helsinkiin eräälle sillalle, josta tykkään hyppiä kesäisin. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa ulkona, saatika hyppykorkeutta tietämättä kaatumaan taaksepäin volttiin, kohti tuntematonta. Okei, no ei tuntematonta sentään, tuttua vesistöä.
Merivesi oli mielestämme lämpimämpää kuin maanantaina Kivenlahden rannassa, joten Jennakin saatiin raahattua veteen. Hän itseasiassa myös rohkeni hyppäämään sillalta, vaikkei niitä juttuja harrastanutkaan. Kuuntelimme musiikkia, otimme aurinkoa ja iloitsimme pienistä rusketusrajoista, joita meille ei kovin helposti tule.

Soitimme paikalle erään snappituttuni, joka otti kaverinsa mukaan. He uivat ja hengailivat kanssamme matalilla kallioilla aina auringon hälvenemiseen saakka, kun ilma alkoi kylmetä. Musta on ihanaa, miten porukka oikeasti suostuu tulemaan paikalle viettämään aikaa ja tutustumaan paremmin meihin. En olisi vielä vuosi sitten uskonut pitäväni uusien ihmisten tapaamisesta näin paljon!

BeachBeachBeachBeachBeach
Beach
Jei, siinäs näitte, etten ole pelkkää puhetta! ;)
Beach

Jenna asetti meille kahdelle tavoitteen kuluvalle viikolle: Otamme joka päivä aurinkoa rannalla, tapaamme ihmisiä, uimme ja hankimme (ainakin epätoivoisesti yritämme) syvän rusketuksen. Kävin hakemassa kaupasta aurinkorasvankin, jotta suojaisin vähintään jo ruskettuneita poskipäitäni ja arpiani. En tahdo melanoomaa, vaikka väriä kaipaankin. Hyvää kesän alkua kuitenkin kaikille, ja nauttikaa säistä, kun vielä voitte!

2018/05/06

going purple

Aloitin viime torstaina uuden pidemmän jakson dialektista käyttäytymisterapiaa, eli DKT:n. En edes yritä avata termiä enempää, mutta kiinnostuneet voinevat googlata lisätietoja hoitomenetelmästä. Periaatteessa suurin osa ryhmästämme on juuri aloittanut, eli en ole ainakaan vielä ehtinyt tippua kärryiltä missään. Juttelin ryhmän jälkeen erään henkilön kanssa, joka oli käynyt elämässään läpi monia mulle tuttuja tilanteita (puhuen samankaltaisista diagnooseistamme). Minä siis "sairastan" epävakaan persoonallisuushäiriön rajatilatyyppiä, F60.3 = Borderline personality disorder. Kuitenkin monet epävakaan eri muodot omaavat yhdistäviä tekijöitä, joista yksi tämän kyseisen henkilön kanssa oli halu muuttua jatkuvasti. Sain häneltä inspiraation uuteen hiusväriin, josta tulikin aiottua kirkkaampi - mikä ei kuitenkaan haittaa mua alkuunkaan. Huomasin jälleen mielialan kohonneen näinkin pienen muutoksen seurauksena, joten miksi estäisin itseäni toteuttamasta hetken mielijohteita? Jos ne eivät satuta ketään. Soo.... aasinsiltaa en keksinyt, mutta ihailkaa lisää tätä väriäni alla olevista kuvista!

AdduAdduAdduAdduAdduAddu

mun on pakko twerkkaa

Sain ihanan mahdollisuuden käydä katsomassa Antti Tuiskun Mun on pakko twerkkaa -kiertueen Hartwallin esitystä. Meillä oli kasassa pieni jengi vaikuttajia somen eri osa-alueilta, eli youtubettajia ja bloggaajia jne. Vietimme illan aitiossa nauttien herkullista ruokaa ja juoden kuplivaa, tai mikä maistui kellekin. Vaikka aitiomme sijaitsi täysin toisessa päässä hallia, kuin lava, näimme ja kuulimme kaiken hyvin. Innostuin tanssimaan ja laulamaan tutuimmissa kappaleissa mukana. Kaiken meille mahdollisti Zadaan Suomen tiimi ja Starsquad. Iso kiitos siis heille!

Jatkoimme keikan jälkeen matkaa limusiinilla keskustassa sijaitsevaan Skohan-yökerhoon, josta meille oli varattu pöytäkin. En ollut ajatellut jatkaa viihdeputkea, mutta pakkohan se oli aamun pikkutunneille jäädä, kun meno oli niin huikea ja seura hyvää.

AnatudeAnatudeAnatudeAnatudeAnatudeAnatude
Liisa ja Ida
AnatudeAnatude